Vuokratyöfirmojen sopparit nimikkeellä "töihin kutsuttaessa" voi olla ihan kätevää esim opiskelijalle, mutta pidemmän päälle tällaiset työsuhteet alkaa raastamaan hermoja.
Olin kerran eräällä nimeltämainitsemattomalla vuokratyöfirmalla toimistotöissä joka alkoi viikkokohtaisella sopimuksella, mikä tarkoittaa siis sitä että viikko kerrallaan. Perjantaisin sai tietää onko ensi viikolla töitä. Tätä jatkui viikkokausia, kunnes työn jatkuvuudesta ei enää puhuttu erikseen vaan töihin vaan pöllähdettiin samaan aikaan seuraavallakin viikolla.
Kuukausia kului ja kysyin josko nyt saisi jonkun määräaikaisen tai kokoaikaisen työsuhteen joka olisi ihan paperillakin jopa. Ei kuulemma käy koska suullinen sopimus on ihan pätevä ja työn jatkosta ei työnantaja osaa yhtään sanoa.
Puoli vuotta kului ja tilanne oli edelleen sama, paitsi että tällä kertaa työnantaja hieman älähti kun kysyin. Tässä samassa tilanteessa oli myös ainakin kymmenen muuta työkollegaa joista moni oli ollut samalla niinsanotulla työsopimuksella jopa vuosia, joillain harvoilla oli jossain välissä ollut kuukauden määräaikainen sopimus.
Erehdyin tuossa jonkin aikaa sitten kirjoittamaan sopimuksen jonka minä ja kymmenen muuta työkollegaa olimme ymmärtäneet näin:
Seuraavan kahden viikon ajan työtä n. 8h päivässä (0,5h palkatonta ruokataukoa) , ylityöt ja viikonlopputyöt mahdollisia ja työssä erittäin hyvät mahdollisuudet jatkaa. Todellisuudessa työpaikalla ei ollutkaan töitä kuin 4-8h päivässä ja palkkaa maksetaan vain tehdyistä töistä(4h minimi) , mikä jättää hämärän peittoon sen, saako työntekijä isommat vai pienemmät tulot kuin täyspäiväinen sossupummi.
Tänään työpaikkani olisi ollut Vantaalla jossa on kivasti bussilakko ja mulla ei ole autoa. Se tarkoittaa tietysti sitä että en saa palkkaa ellei joku vuokratyöfirma nyt yhtäkkiä soita että nyt taas tarvittais apua. Sitä iloisesti odotellessa, kehtaako sitä edes ruokaa pistää tulille tai pyykkiä koneeseen jos yhtäkkiä pitäis vaikka töihin lähteä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti